perjantai 8. helmikuuta 2013

My life is like nothing



Vittu. Mulla menee tosi huonosti. Koko aja ajatukset pauhaa päässä. Mitenkää päi ei oo hyvä olla.
Oon iha sekasi. Päätä särkee. Mieles pyörii kauheita asioita. Kuraattorille pääsen vast joskus myöhemmi. Kotona on paska olla ku kaikki vaa huutaa mutta ku ei oo mitää muuta paikkaa mihi mennä. Kaikki on hirveitä paskiaisia. En jaksa enää. En saa nukutukskaa yhtää. Pelottaa.

(täs pitkä teksti. Kirjotin vaa mitä päähä tuli)





Oi ku oisin joku muu. Vaikka gepardi. Lösöttäisin jossain kuumalla savannilla sellasen ison puun oksalla nukkumassa ilman että mikään asia sais mua murehtimaan.

Miks kaiken pitää olla niin paskamaista? Miks kaikki ei vois olla niin yksinkertaisen helppoa? Miks Miks Miks?!?!?!? Tää maailman meno ei tunnu loppuvan mitenkää.

Oonkoha mä sekasi tai jotai. Koska kotona mä ajattelen vaa verisii asioita, piirtelen kuolemaa liittyviä kuvia, oon laihtunu iha vitusti, en oo enää vapaa ajal kamujen kaa paljoo paskaakaa. Oon kauheen syrjäytyny.

Tekis mieli viillellä käsii mutta ku tiiän et kaverit menis iha sekasi. Saattas jopa jättää mut yksin kokonaa...ja äiti ja isoveli menis myös iha sekasi. Yritän pidätellä mut se juolahtaa joka päivä mielee...en voi mitää

Tein just masennusteastin..ja joo tulos oli: Paljon masennuksen merkkejä. Voi jumaliste. Oon kaikille hirvee maan vaiva ku selitän mun pahoi oloi. En ajattele koskaa sitä et haluuks kaverit ees kuulla mitää sellasta




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti